4 tapaa auttaa lasta löytämään intohimo urheiluun:Vinkkejä olympiamieheltä

Pekingin tulevien talviolympialaisten aikana niin aikuiset kuin lapsetkin pääsevät todistamaan mahtavia urheilusaavutuksia. Mutta yksi upeimmista asioista, joita löydät näistä urheilijoista, ovat alla olevat tarinat.

Otetaan esimerkiksi Mirela Rahneva.

Hän vietti päivänsä pikkutyttönä Bulgariassa ja tuli Kanadaan 10-vuotiaana opiskellessaan vielä puhumaan englantia. Hänen urheilijauransa perusta luotiin yllättäen eräänä iltapäivänä välitunnilla, kun hän näki lasten juoksevan koulun ympärillä. Rahneva ei tiennyt, mitä he olivat tekemässä, mutta hän halusi liittyä mukaan – joten hän alkoi juosta heidän kanssaan. "Minulle kerrottiin, että se on maastohiihto ja minun pitäisi liittyä koulun jälkeen."

Rahnevan perhe asui rivitalossa aivan pyörätien vieressä, ja hänen isänsä mittasi jalkakäytävällä tasan 100 metriä auttamaan häntä harjoittelemaan. "Hän sanoi juuri, tässä on 100 metriä, tässä on sekuntikello - voit ajastaa itsesi", hän sanoo ja huomauttaa, että se oli hänen varhaisin kokemuksensa minkä tahansa harjoitusohjelman kanssa.

Hänen isänsä oli aina ollut urheilija ja urheilun puolestapuhuja, ja Rahnevan äiti oli entinen korkeatasoinen yleisurheilija, joka juoksi aitajuoksua.

Heidän rohkaisunsa ansiosta Rahneva löysi pian intohimon, joka muuttaisi hänen elämänsä suunnan.

Esteiden voittaminen ja lajinsa löytäminen

Rahneva pelasi rugbya Guelphin yliopistossa ennen kuin hän alun perin päätti haarautua rattikelkkamaailmaan vuonna 2012. Hän oli nähnyt monien entisten rugby-pelaajien menestyvän hyvin rattikelkka- ja luurankokilpailuissa, ja Heather Moysen ja Jon Montgomeryn kaltaisten urheilijoiden inspiroimana hän oli kiinnostunut kokeilemaan näitä talviurheilulajeja.

Kun valmentajat totesivat, että hän oli liian pieni rattikelkkaukseen, hän kiinnitti huomionsa luurankoon. "Menin Lake Placidiin New Yorkiin. He laittavat sinut kelkkaan ja vain työntävät sinut pois, ja tiedät heti, onko se sinua varten”, hän selittää.

Pian Rahneva jäi koukkuun. "Se on todella riippuvuutta", hän sanoo. "Jahtaat sekunnin sadasosia ja etsit pieniä muutoksia, kuten senttimetriä, joka voi vaikuttaa, tai manipuloi painetta [kelkassa]."

Pysyä henkisesti vahvana haasteiden läpi

Olympiaurheilijana oleminen on jännittävää, mutta siihen liittyy sekä fyysisiä että henkisiä haasteita. Rahneva toivoo voivansa tehdä parhaansa Pekingin jääradalla, mutta hänen tavoitteissaan on paljon muutakin kuin urheilullinen saavutus. "Näissä peleissä haluan varmistaa, että teen sen tietoisella tavalla ja pidän huolta mielenterveydestäni", hän sanoo.

Jäätyään alle tavoitteistaan ​​Pyeongchangissa Rahneva vaipui masentuneeseen tilaan. "Sinulla on kaikki nämä odotukset itseäsi kohtaan, ja kun et saavuta niitä, se on epämiellyttävää", hän kertoo ja lisää, että hänen ensimmäinen olympiakokemuksensa oli hieman hämärä. "Minulla on paljon työtä edessäni, mutta haluan elää hetkessä ja kokea sen olympiamatkan sen sijaan, että menisin vain liikkeen läpi."

Äitinsä kunnioittaminen (ja isän neuvojen kuuleminen)

Äidin rakkaus on lahja ja inspiraatio, joka voi kestää koko elämän. Rahneva pyrkii urheilusuorituksillaan kunnioittamaan useita vuosia sitten kuollutta äitiään. "Teen tämän hänen muistokseen", hän sanoo. "Hän uhrasi paljon viedäkseen meidät Kanadaan ja tarjosi valoisamman tulevaisuuden kolmelle tyttärelleen." Jokaisen uuden tavoitteensa myötä Rahneva tietää, että hän on tehnyt äitinsä ylpeäksi.

Tietenkin isät ovat yhtä tärkeitä elämässämme. Rahnevan isä on aina tukenut hänen harjoitteluaan, mutta myös muistuttaa häntä, ettei luurankokilpailun saa kuluttaa elämäänsä. "Hän muistuttaa minua siitä, että urheilu ei ole kaikki kaikessa", Rahneva sanoo ja huomauttaa, että hän valmistui äskettäin maisteriksi ja jatkaa urheilun ulkopuolista kiinnostusta. ”Isäni saa minut ajattelemaan uraani, koulutustani ja varmistaa, että olen monipuolinen ihminen. Hänellä on tukeva rooli urheilussa ja sen ulkopuolella.”

Perheensä lisäksi Rahneva löysi mentorin Ole Sorensenista, joka meni vuoden 1976 olympialaisiin painissa ja sai pojan kilpailemaan Kanadan rattikelkkajoukkueen jäsenenä Sotšissa. "Hän on melkein ollut kuin ylimääräinen vanhempien hahmo", hän sanoo.

Rahnevan vinkkejä lapsille ja vanhemmille

Olemme varmoja, että Rahnevalla on niin paljon urheilullista lahjakkuutta, poikkeuksellinen tukiverkosto ja arvokas keskittyminen mielenterveyteensä, jotta hän saavuttaa vuoden 2022 olympiatavoitteensa. Tiedät, että kannustamme häntä Kanadasta! Sillä välin tässä on hänen vinkkejä perheille.

1. Pidä vain hauskaa. ”On tärkeää, että lapset haluavat osallistua, joten älä puhu tuloksista tai voitosta. Kerro ystävistä ja suhteistasi ja suhteistasi muihin lapsiin, valmentajiin ja muihin vanhempiin. Se on paljon suurempaa kuin pelkkä liikunta tai urheilu.”
2. Tee pohjatyöt. ”Juokseminen on useimpien urheilulajien perusta, ja se on tarkoitettu luurankokilpailuihin. Kokeile yleisurheiluharjoittelua, juoksemista, voiman kasvattamista, painonnostoa – mutta todellakin juoksemista.”
3. Luo saldo. ”Rakastan halailua poikaseni Rileyn ja kissanpentu Bravon kanssa, tykkään käydä kävelyllä. Asun lähellä vuoria Calgaryssa ja käyn vaelluksissa. Rakastan pyöräilyä, joten otan maastopyöräni pois. Harrastan joogaa ja käyn jäätelöllä ystävien kanssa ja tykkään lukea kirjoja.”
4. Kokeile luurankoa! Jo kuuden vuoden ikäiset lapset voivat kokeilla lajia. "Tule Calgaryyn, työnnä kelkkaa ja astu sisään!"

Inspiroitunut? Yritä olla aktiivinen perheesi kanssa

Jos Rahnevan tarina inspiroi sinua, nyt on hyvä aika liikkua perheenä. Ja tässä on hyvä tapa seurata! Kokeile erilaisia ​​aktiviteetteja ja liikkeitä ja merkitse ne ylös joka päivä, kun teet niitä. Se on loistava tapa nähdä edistymisesi, lisätä vauhtia ja kehittää itseluottamusta ja itsetuntoa liikkeessäsi. Hanki tulostettava seurantasi täältä:

[4 tapaa auttaa lasta löytämään intohimo urheiluun:Vinkkejä olympiamieheltä: https://fi.sportsfitness.win/Valmennus/Muut-Valmennus/1005051615.html ]