Clmbxr | Haastattelu The London Climbing Groupin perustajan Rotimi Odukoyan kanssa

Syyskuun puolivälissä otin yhteyttä Rotimi Odukoyaan puhuakseni hänen Lontoossa toimivasta kiipeilyryhmästään Clmbxr. Alkuvuodesta 2019 perustettu Clmbxr on kasvanut muutamasta sosiaalisen median postauksesta ja pienestä WhatsApp-ryhmästä yli 100 jäsenen yhteisöksi (he kokoontuvat kollektiivina kahden viikon välein kiivetäkseen ylös ja alas kaupungin sisäseiniä pitkin). Tässä on ote käymästämme keskustelusta.

Miten äännetään ilmaisu Clmbxr?

Hahaha! Joten ihmiset ääntävät sen kahdella tavalla. Minä lausun sen "kiipeilijä". Mutta myös monet ihmiset lausuvat sen "climb x-r", jonka kanssa minulla ei ole mitään ongelmaa, koska se kuulostaa mielestäni melko siistiltä.

Kuinka päädyit kiipeilyyn?

Viime vuonna tähän aikoihin ystäväni kutsui minut alas kiipeilyseinään, koska puhumme aina kuntoilusta. Joka tapauksessa hän kutsui minut alas ryhmäistuntoon työtovereidensa kanssa. Menin keskustaan ​​Mile Endissä ja rakastin sitä ensimmäistä kertaa, ja olin aivan kuin "miksi en ole koskaan tehnyt tätä ennen?"

Ja sitten laitoin vain muutaman Instagram-kuvan. Muutama pätkä Instagram-tarinoista. Sai hyvän vastauksen. Ja tavallaan muodostivat ryhmän sieltä.

Näin pääsin asiaan ja loin miehistön.

Joten Clmbxr syntyi yhdeksi niistä asioista?

Joo, sen takana ei ollut minkäänlaista yksityiskohtaista suunnitelmaa. Jaoin vain juttuja Instagramissa. Ja sitten ystäväni sanoi vain:"Voi, kun seuraavan kerran menet, voinko tulla?"

Ja minä olin vain kuin "Toki, joo, miksi ei?"

Sitten perustin vain Facebook-ryhmän ja Instagram-sivun, ja siinä se todella oli. Olen yleensä sitä mieltä, että kiipeily toimii paremmin yhteisöllisenä toimintana sen sijaan, että tekisit sen yksin, joten ajattelussani oli se näkökohta.

Mutta joo, se muodostui orgaanisesti. Ei mitään suunniteltua. Kaikki loksahti paikoilleen.

Ilmeisesti se on hyvin Lontoo-keskeinen ryhmä. Onko sillä perimmäinen tavoite?

Hah! Joo, suunnittelen vain maailman valtaamista sillä.

Ei. Rehellisesti. Se on hauskaa. Minulta on kysytty tämä kysymys muutaman kerran. Ja ajattelen vain sitä, kun aloitin sen, ja se oli kirjaimellisesti vain sitä, että sain kaverini tulemaan kanssani. Kyse oli vain menemisestä alas ja nauttimiseen.

Ja nyt meillä kai on jonkinlainen rakenne, jossa yritämme vaikuttaa, tuoda lisää monimuotoisuutta kiipeilylajiin ja rohkaista useampia ihmisiä harrastamaan sitä – olipa kyseessä sitten Lontoo, Iso-Britannia, ja sitten Eurooppaan ja mahdollisesti maailmanlaajuisesti. Luulen, että tavoitteemme on vain jatkaa kasvua yhteisönä ja pysyä yhteisökeskeisenä.

Se, että olemme mustien yhteisö, siinä mielessä, että yhteisössämme on mustia ihmisiä, toivottavasti rohkaisee useampia ihmisiä liittymään kiipeilylajiin, ja olen iloinen, että niin tapahtuu.

Luulen, että haluamme vain kasvaa yhteisönä. Ehkä meillä on joku päivä oma kiipeilyseinä. Mutta joo, kyse on vain siitä, että pidämme hauskaa ja jatkamme hauskaa.

Se on kaiketi vielä niin uusi projekti, etkä vielä löydä jalkojasi?

Jep. Täysin. En ole koskaan alkanut tehdä tästä mitään. En ole koskaan aloittanut tätä liikettä. Aloitin sen kirjaimellisesti, koska ihmiset osoittivat kiinnostusta joihinkin kiipeilyvideoihini sosiaalisessa mediassa. Älä ymmärrä minua väärin. Olen iloinen, että se on mitä se on. Koska tapaan niin monia uusia ihmisiä joka ikinen viikko ja rakastan uusien ihmisten tapaamista.

Saan suurta iloa nähdessäni ihmisten kokeilevan jotain ensimmäistä kertaa. Kyse on epäonnistumisesta, rohkaisusta ja sen yrittämisestä uudelleen ja uudelleen. Kiipeily on hienoa siihen, ja se on hienoa koko yhteisön näkökulman edistämiseen.

Eikö olekin kyse ideoiden jakamisesta ja yhteistyöstä?

Rehellisesti sanottuna se on suosikkini kiipeilyyhteisössä verrattuna esimerkiksi kuntosaliyhteisöön. Jos ihmiset tuijottavat sinua kiipeilyseinällä, sinun mielestäsi se ei ole kammottavaa. Luultavasti luulet, että he saattavat oppia jotain tai mahdollisesti yrittää auttaa minua selvittämään jotain. Jos vaikka joku tuijottaisi sinua kuntosalilla, se olisi todella kiusallista. Se on täysin erilainen tunnelma kahdessa hyvin erilaisessa tilassa.

Arvostan todella sitä, kuinka tukevat muut kiipeilijät voivat olla. Se on sellainen ympäristö, jossa ihmiset voivat menestyä ja todella ponnistella.

On selvää, että tänä vuonna on ollut laajalle levinnyttä kiipeilyseinien sulkemista. Kuinka paljon se vaikutti vauhtiisi?

Tiedätkö mitä, ruokahalu on pysynyt samana ennen sulkemista, missä se on nyt. Myös määrämme sosiaalisissa ja tapaamisissa ovat pysyneet ennallaan, ja ehkä jopa lisääntyneet jonkin PR:n takia. Varsinkin Black Lives Matter -liikkeen takaa. Saimme ehdottomasti kasvun sosiaalisessa mediassa, ja näyttää siltä, ​​että yhä useammat ihmiset tietävät, keitä me yhteisönä olemme.

Lukitus pakotti meidät olemaan kuorissamme, pysymään kodeissamme ja pysymään sosiaalisten kuplien sisällä. Ja mielestäni ihmiset haluavat luonnostaan ​​vain mennä ulos ja tavata uusia ihmisiä, tehdä uusia asioita ja kokeilla uusia asioita. Luulen, että kiipeily on sellainen urheilulaji, erityisesti yhteisössä, jossa ihmiset voivat harrastaa niitä.

Vuonna 2020 näyttää siltä, ​​että ulkoiluala on vihdoin herännyt siihen, että se on todella puhunut vain valkoisille. Kuinka vaikuttava se mielestäsi on ollut?

Uskon, että Black Lives Matter -liike ja kaikki sen jälkeen tapahtuva yritys, joka tulee yhteen kirjoittamaan lausuntoja kaikesta, on todella hyvä alku, mutta sen ei todellakaan pitäisi olla loppua. Uskon, että se, mitä näemme tämän rikkovan, on toivottavasti tietoisuuden lisääminen yhteisöissä, kuten Clmbxr ja Black Girls Hike.

Kuten, tässä tilassa on ihmisiä ja laajemman yhteisön pienten taskujen työn korostaminen on tapa sanoa maailmalle "Hei. On ihmisiä, jotka eivät näytä tyypilliseltä valkoiselta mieskiipeilijältäsi tai retkeilijältäsi. On mustia miehiä, on mustia naisia, aasialaisia ​​miehiä ja aasialaisia ​​naisia, jotka vaikuttavat tähän tilaan.”

Luulen, että se voi vain auttaa. Edustuksen kannalta se on tärkeää, koska kun aloin kiipeämään, en katsonut, mutta en koskaan nähnyt siinä tilassa ketään, joka olisi näyttänyt minulta kiipeämässä. Ehkä siksi, etten katsonut, tai ehkä siksi, että tuosta tilasta ei vain ollut voimakasta visuaalista esitystä, joka puhuisi minua.

Se voi tietysti johtua siitä, että kiipeily on perifeerinen urheilulaji, jossa se ei ole vielä aivan valtavirtaa. Siitä on luonnollisesti tulossa valtavirtaa, mutta se ei ole vielä siellä.

Minusta tuntuu, että pelkkä sinulta näyttävän henkilön näkeminen tilassa voi olla vain rohkaisevampi takanasi oleville ihmisille osallistumaan urheiluun. Mielestäni on hyvä asia, että näemme tietoisuuden lisääntyvän ihmisten värin suhteen. Isot organisaatiot korostavat mustia ihmisiä, aasialaisia, ja siitä voi olla vain hyötyä monimuotoisuuden tuomisessa; ideoiden monimuotoisuus, monimuotoisuus ongelmien ratkaisemisessa ja ratkaisujen löytämisessä. Se on varmasti hyvä asia.

https://www.instagram.com/p/B24x1A4HYkZ/

[Clmbxr | Haastattelu The London Climbing Groupin perustajan Rotimi Odukoyan kanssa: https://fi.sportsfitness.win/virkistys/kalliokiipeilyä/1005049232.html ]